maanantai 29. maaliskuuta 2010

# Terveiset Japanista♥



Heippa vaan kaikki lukijat, jos tätä blogia enää kukaan listoillansa pitää :D Tuli sellanen fiilis, että pakko kirjottaa tänne kun postilaatikkoon oli tänään ilmestynyt kirje mun jälkimmäiseltä host perheeltä♥ Oon odotellut tota kirjettä joulusta lähtien, ja ehdin jo huolestumaan, että miksi sieltä ei ole tullut vastausta mun joululahjaan ja kirjeeseen. No, Japanissa on tapahtunut paljon: mun host täti Ryoko sai alkuvuodesta pienen poikavauvan, joka sai nimekseen Keisuke! Shotalla ja Yuilla (mun maailman ihanimmilla pikkusisaruksilla!) alkaa kevätloma joka kestää pari viikkoa. Kirsikkapuut muuten kukkii tässä maaliskuun lopulla, ja mun host perhe kovasti toivoi että pääsisin viettään niiden kanssa syömään perinteisesti kirsikkapuun alle päivällistä kun kukat on kauneimmillaan. Valitettavasti näin nopeella varotusajalla se ei ole mahdollista, mutta ehkä ensi vuonna! Mutta suunnitelmissa olis mennä Japaniin, erityisesti Matsuen kaupunkiin tämän mun toisen host perheen luo, syksyllä. Rakastuin kyllä tuohon Matsueen aivan suunnattomasti kesällä. Upea kaupunki, ihania ihmisiä, uskomaton luonto ja kaikkea mitä ihminen vain voi toivoa.

Ikävä on kova, mutta kyllä me pian nähdään♥

keskiviikko 23. syyskuuta 2009

# It's time to say sayonara



Olin onnellinen Japanissa. Syksy Suomessa on tuntunut ylivoimasen kurjalta. Oon viettäny illat ajatellen niitä ihania hetkiä Japanissa ja toivonu joka päivä, että mun tilanne kääntyis paremmaksi ja saisin rahat kasaan ensi kesää varten. Se tuntuu turhalta ja kaukaiselta toiveelta koska töitä mulla ei tavallaan enää ole. Pitäis jaksaa keskittyä kouluun.

Me tavataan vielä, mä lupaan sen.
Tämä blogi jää nyt hyvien muistojen pariin odottamaan seuraavaa tapaamista.



Kiitos♥

perjantai 11. syyskuuta 2009

# Japanista ostettua, saatua jne

Tuossa ei oo ihan kaikki vaatteet mitä Japanista ostin/sain. Paitoja ostin yli 20 kpl :'DD Tyttöystävälle ostin 6 paitaa(?).

Heeheee Vivienne Westwood♥ Japsit kyllä osas kyniä ylihintaa. Mutta eipä se kai meno haitannu kun host mummu osti mulle ton lompakon ja pari huivia. Ostin myös mm. Westwoodin kaulakorun missä on se punanen sydän. Sit ostin myös kännykkäkorun, pikkupyyhkeitä jne..

Japsit rakastaa pikkupyyhkeitä yli kaiken! Jokasella on aina mukana pyyhe. Tottakai suurin syy ehkäpä just se et yleisis vessois ei oo Suomen tyylii mitää ylimääräsiä käsipapereita/kuivureita/pyyhkeitä. Ja onhan se hygienisempääki pyyhkiä kädet omaan pyyhkeesee. Kuten kuvasta huomaatte, rakastuin itsekin... ♥

Tuon ekan viirin sain Mine-cityn Lions Clubilta, seuraavan Matsue Kojon LC'ltä ja tuon ihanan käsin tehdyn silkkinallen yhdeltä aivan ihastuttavalta tytöltä/naiselta(ikää 24).

Tän Horaenya-festivaalista tehdyn photobookin sain mun Matsuen host perheeltä paketissa reilu viikko sitten!

Näitä juttuja sainkin sitten lahjaks kaikilta uusilta tuttavuuksilta. Postikortteja, muistivihkoja, tommosia sulosia pieniä kortteja, suurennuslasin, kirjanmerkin ja kaikkea muuta!

Kun oltii ekan host perheen kans Fukuokassa keikalla, ni sit keikan järkkärit tunki mulle läjän flaikkuja kätee!♥

Tässä sit kuva lehdistä ja cd-levyistä mitä ostin/sain lahjaks. Aaa, kyllä mieli lepää näitä kattellessa♥



Ps. PAHOITTELEN RUMIA VIIDAKKO-LAKANOITANI.... :'DDDDDDD

torstai 10. syyskuuta 2009

# Pictures



On olemassa asioita, niin kipeitä ja vaikeita.

Voin nyt todeta, että koin kulttuurishokin vasta palattuani Suomeen. Oon alkanu järkyttävällä tavalla noteeraamaan ihmisten huonot ja törkeät käytöstavat. Oon nyt vasta sisäistäny ton lisäks sen kaiken, mikä mua Suomessa ahdistaa. Monet on kysynyt että miksi oon ollut niin kauheen ärtynyt/vihanen/omissa oloissani tän syksyn. Mutta tosiaan vastaus kai löytyy siitä, että tällä hetkellä en yksinkertasesti koe kuuluvani tähän maahan.

Asemalta kaikuivat kuulutukset, kutsuna jota, pakoon ei pääse.
Nouset kyytiin kerran, oot kyydissä aina.




maanantai 7. syyskuuta 2009

#Jälkifiiliksiä ja muuta hässäkkää part.2


Sain mun jälkimmäiseltä host perheeltä paketin tässä reilu viikko sitten! Pistän kuvia tänne ja kopsaan sen kirjeen minkä he mulle kirjotti.
Lähetin myös viestiä paikalliselle Lions Clubille kun pitäis jossain vaiheessa antaa heille Japanista saadut viirit ja muut hässäkät. Tapaaminen onkin sitte 16.9. ja siellä sit olis aikomuksissa käydä koko reissu läpi. Hyvin mahdollista, että kyyneleitä on vaikee pidättää. Sain myös tehtäväkseni kirjoittaa reissusta tekstin Mouhijärven Joulu-nimiseen lehteen. Ihan kivaa harjotusta tulevaa alaa (tai ainakin toivottavasti) varten. Jossain vaiheessa tätä viikkoo pistän paketit menee molemmille host perheille. Mut nyt pitää taas mennä!

Ps. Kirjottelen edellee tänne blogiin kyseisestä matkasta Japaniin koska juttua kyllä riittää.

tiistai 25. elokuuta 2009

Jälkifiiliksiä


En oo oikein vieläkään päässyt kiinni tähän Suomen arkeen. Koulu tuntuu jotenkin ihan järkyttävän masentavalta paikalta ja sosiaalinen elämä tekee huimaa laskua. Onhan se oikeesti tosi kiva nähdä niitä tyyppejä koulussa, mut suurin osa porukasta vaan raivostuttaa. Typerä kai sanoa näin, mut Japanissa nyt vaan meno oli enemmän mun tyyliin. Oon fiilistelly mun matkaa joka päivä sitten Suomeen paluun. Oon kattellu kuvia ja hypistelly niitä kaikkia tavaroita mitä ostin, sain lahjaks jne. Ne asiat saa mun olon kotoisaks. Aluks osa niistä jutuista mitä sain lahjaks tuntu tosi hassuilta, mut nyt rakastan jokaista niistä. Mulla on kokoajan törkee kaipuu takasin. Erityisesti mun viimesen host perheen luo. Rakastan niitä ihmisiä. Se on ihmeellistä kuinka parissa viikossa oppii tuntemaan uudet ihmiset niin hyvin ja muodostaan jotain aivan käsittämättömän upeita ihmissuhteita. Mulla on ikävä sitä tunnetta aamuisin kun saa avata verhot ja katsoo sitä ihanaa maisemaa. Jokainen hetki Japanissa vaan oli jotain niin hienoa ettei sitä voi sanoilla kuvata. Tottakai on ihana olla kotona Suomessa. Olin viikonloppuna tyttöystäväni luona ja voi luoja kun mulla on ollut ikävä Sua. Kuus ja puol viikkoo tuntu ku vuodelta vaikka meidän suhteessa ollaan totuttu odottamiseen välimatkan takia. Välimatka ei oikeesti oo ku sen 60 kilometriä, mut on sekin aika paljon.

Haluaisin kiittää tästä kokemuksesta ihan ekana mun vanhempia jotka teki tästä mahdollisen mulle. Toiseks kiitän Lions Clubia että valitsi mut tähä nuorisovaihtoon ja makso mun matkasta osan. Sit haluun kiittää kans sua Emppu siitä että odotit mua täällä Suomessa. Ja lopuks kiitän ihanasta matkaseurasta erityisesti Elinaa sekä Mariaa ja Eveliinaa.


Kaikesta huolimatta musta tuntuu että mulla on myös koti Japanissa.