lauantai 25. kesäkuuta 2011

Uusi matka, uudet kujeet!




En tiedä lukeeko tätä blogia enää kukaan, mutta ajattelin tulla ilmoittamaan, että uusi matka Japaniin on edessä vajaan parin kuukauden päästä!
Tämä tyttö pakkaa laukut elokuun puolessa välissä ja suuntaa nokkansa kohti nousevan auringon ihmeellistä maata.

Tällä kertaa matka on hieman erilainen, sillä lähden matkaan omatoimisesti. Viimeksi reissu tuli tehtyä Lions Clubin kesävaihdon kautta.

Matkasuunnitelmia on pikkuhiljaa jo tehty ja matkasta on tulossa jotakuinkin tällainen:
- Lento Osaka Kansain lentokentälle
- Lyhyt shoppailuvisiitti Osakassa
- Junamatka Yamaguchiin ja sieltä pariksi päiväksi Mine-cityyn ensimmäisen host perheeni luo

- Juna-/bussimatka Tokioon
- Muutama yö Tokiossa ystäväni luona (luvassa shoppailua, visiitti Pokémon Centerissä jne...)
- Muutama yö Tokiossa ryokanissa
- Juna-/bussimatka Okayamaan ja sieltä neljäksi päiväksi Matsueen toisen host perheeni luokse

- Juna-/bussimatka Osaka Kansain lentokentälle
- Yöpyminen Osaka Kansai Washington hotelissa
- Lento Suomeen


torstai 22. heinäkuuta 2010

Pala Japania

Pakkohan se nyt on tänne tulla kirjoittamaan.
Tasan vuosi sitten, taisin olla Fukuokassa shoppailemassa.
Ikävä Japaniin on hurjan kova, mutta onneksi pala Japania saapuu kotiini ylihuomenna: nimittäin nuorisovaihdokkimme Yumi!
Toivon, että onnistumme tarjoamaan Yumille yhtä ikimuistoisen matkan, kuin minulle toteutettiin Japanissa viime kesänä.
Tässä vielä kuva Yumista (oikealla) ystävineen:



Täytin viime lauantaina 18 vuotta. En ole saanut yhteyttä host perheisiini lähes puoleen vuoteen, mutta perjantaina minua odotti mitä ihanin yllätys: paketti Japanista, ensimmäiseltä host perheeltäni!
Yksi seikka minua vain ihmetyttää: paketissa ei ollut mitään korttia eikä kirjettä.

Tässä kuitenkin kuva paketin sisällöstä:


tiistai 11. toukokuuta 2010

Iloisia uutisia

Kuten kaikki blogini lukijat tietävät, olin viimekesän nuorisovaihdossa Japanissa Lions Clubin kautta. Oman upean kokemukseni jälkeen päätin, että haluan tarjota samanlaisen kokemuksen jollekin ulkomailta tulevalle vaihdokille, vaikka ajatus siitä, että miksi kukaan haluaisi tulla Suomeen, on hämmentävä. Tänä kesänä tämä pieni haaveeni toteutuu ja vieläpä parhaalla mahdollisella tavalla: japanilainen vaihdokki saapuu meille heinäkuussa! Odotan tulevaa kesää Yumin kanssa ja toivon, että pystyn mahdollistamaan hänelle yhtä upean kokemuksen, kuin matkani henkeä salpaavan kauniiseen Japaniin oli.

maanantai 29. maaliskuuta 2010

# Terveiset Japanista♥



Heippa vaan kaikki lukijat, jos tätä blogia enää kukaan listoillansa pitää :D Tuli sellanen fiilis, että pakko kirjottaa tänne kun postilaatikkoon oli tänään ilmestynyt kirje mun jälkimmäiseltä host perheeltä♥ Oon odotellut tota kirjettä joulusta lähtien, ja ehdin jo huolestumaan, että miksi sieltä ei ole tullut vastausta mun joululahjaan ja kirjeeseen. No, Japanissa on tapahtunut paljon: mun host täti Ryoko sai alkuvuodesta pienen poikavauvan, joka sai nimekseen Keisuke! Shotalla ja Yuilla (mun maailman ihanimmilla pikkusisaruksilla!) alkaa kevätloma joka kestää pari viikkoa. Kirsikkapuut muuten kukkii tässä maaliskuun lopulla, ja mun host perhe kovasti toivoi että pääsisin viettään niiden kanssa syömään perinteisesti kirsikkapuun alle päivällistä kun kukat on kauneimmillaan. Valitettavasti näin nopeella varotusajalla se ei ole mahdollista, mutta ehkä ensi vuonna! Mutta suunnitelmissa olis mennä Japaniin, erityisesti Matsuen kaupunkiin tämän mun toisen host perheen luo, syksyllä. Rakastuin kyllä tuohon Matsueen aivan suunnattomasti kesällä. Upea kaupunki, ihania ihmisiä, uskomaton luonto ja kaikkea mitä ihminen vain voi toivoa.

Ikävä on kova, mutta kyllä me pian nähdään♥

keskiviikko 23. syyskuuta 2009

# It's time to say sayonara



Olin onnellinen Japanissa. Syksy Suomessa on tuntunut ylivoimasen kurjalta. Oon viettäny illat ajatellen niitä ihania hetkiä Japanissa ja toivonu joka päivä, että mun tilanne kääntyis paremmaksi ja saisin rahat kasaan ensi kesää varten. Se tuntuu turhalta ja kaukaiselta toiveelta koska töitä mulla ei tavallaan enää ole. Pitäis jaksaa keskittyä kouluun.

Me tavataan vielä, mä lupaan sen.
Tämä blogi jää nyt hyvien muistojen pariin odottamaan seuraavaa tapaamista.



Kiitos♥

perjantai 11. syyskuuta 2009

# Japanista ostettua, saatua jne

Tuossa ei oo ihan kaikki vaatteet mitä Japanista ostin/sain. Paitoja ostin yli 20 kpl :'DD Tyttöystävälle ostin 6 paitaa(?).

Heeheee Vivienne Westwood♥ Japsit kyllä osas kyniä ylihintaa. Mutta eipä se kai meno haitannu kun host mummu osti mulle ton lompakon ja pari huivia. Ostin myös mm. Westwoodin kaulakorun missä on se punanen sydän. Sit ostin myös kännykkäkorun, pikkupyyhkeitä jne..

Japsit rakastaa pikkupyyhkeitä yli kaiken! Jokasella on aina mukana pyyhe. Tottakai suurin syy ehkäpä just se et yleisis vessois ei oo Suomen tyylii mitää ylimääräsiä käsipapereita/kuivureita/pyyhkeitä. Ja onhan se hygienisempääki pyyhkiä kädet omaan pyyhkeesee. Kuten kuvasta huomaatte, rakastuin itsekin... ♥

Tuon ekan viirin sain Mine-cityn Lions Clubilta, seuraavan Matsue Kojon LC'ltä ja tuon ihanan käsin tehdyn silkkinallen yhdeltä aivan ihastuttavalta tytöltä/naiselta(ikää 24).

Tän Horaenya-festivaalista tehdyn photobookin sain mun Matsuen host perheeltä paketissa reilu viikko sitten!

Näitä juttuja sainkin sitten lahjaks kaikilta uusilta tuttavuuksilta. Postikortteja, muistivihkoja, tommosia sulosia pieniä kortteja, suurennuslasin, kirjanmerkin ja kaikkea muuta!

Kun oltii ekan host perheen kans Fukuokassa keikalla, ni sit keikan järkkärit tunki mulle läjän flaikkuja kätee!♥

Tässä sit kuva lehdistä ja cd-levyistä mitä ostin/sain lahjaks. Aaa, kyllä mieli lepää näitä kattellessa♥



Ps. PAHOITTELEN RUMIA VIIDAKKO-LAKANOITANI.... :'DDDDDDD

torstai 10. syyskuuta 2009

# Pictures



On olemassa asioita, niin kipeitä ja vaikeita.

Voin nyt todeta, että koin kulttuurishokin vasta palattuani Suomeen. Oon alkanu järkyttävällä tavalla noteeraamaan ihmisten huonot ja törkeät käytöstavat. Oon nyt vasta sisäistäny ton lisäks sen kaiken, mikä mua Suomessa ahdistaa. Monet on kysynyt että miksi oon ollut niin kauheen ärtynyt/vihanen/omissa oloissani tän syksyn. Mutta tosiaan vastaus kai löytyy siitä, että tällä hetkellä en yksinkertasesti koe kuuluvani tähän maahan.

Asemalta kaikuivat kuulutukset, kutsuna jota, pakoon ei pääse.
Nouset kyytiin kerran, oot kyydissä aina.