En oo oikein vieläkään päässyt kiinni tähän Suomen arkeen. Koulu tuntuu jotenkin ihan järkyttävän masentavalta paikalta ja sosiaalinen elämä tekee huimaa laskua. Onhan se oikeesti tosi kiva nähdä niitä tyyppejä koulussa, mut suurin osa porukasta vaan raivostuttaa. Typerä kai sanoa näin, mut Japanissa nyt vaan meno oli enemmän mun tyyliin. Oon fiilistelly mun matkaa joka päivä sitten Suomeen paluun. Oon kattellu kuvia ja hypistelly niitä kaikkia tavaroita mitä ostin, sain lahjaks jne. Ne asiat saa mun olon kotoisaks. Aluks osa niistä jutuista mitä sain lahjaks tuntu tosi hassuilta, mut nyt rakastan jokaista niistä. Mulla on kokoajan törkee kaipuu takasin. Erityisesti mun viimesen host perheen luo. Rakastan niitä ihmisiä. Se on ihmeellistä kuinka parissa viikossa oppii tuntemaan uudet ihmiset niin hyvin ja muodostaan jotain aivan käsittämättömän upeita ihmissuhteita. Mulla on ikävä sitä tunnetta aamuisin kun saa avata verhot ja katsoo sitä ihanaa maisemaa. Jokainen hetki Japanissa vaan oli jotain niin hienoa ettei sitä voi sanoilla kuvata. Tottakai on ihana olla kotona Suomessa. Olin viikonloppuna tyttöystäväni luona ja voi luoja kun mulla on ollut ikävä Sua. Kuus ja puol viikkoo tuntu ku vuodelta vaikka meidän suhteessa ollaan totuttu odottamiseen välimatkan takia. Välimatka ei oikeesti oo ku sen 60 kilometriä, mut on sekin aika paljon.
Haluaisin kiittää tästä kokemuksesta ihan ekana mun vanhempia jotka teki tästä mahdollisen mulle. Toiseks kiitän Lions Clubia että valitsi mut tähä nuorisovaihtoon ja makso mun matkasta osan. Sit haluun kiittää kans sua Emppu siitä että odotit mua täällä Suomessa. Ja lopuks kiitän ihanasta matkaseurasta erityisesti Elinaa sekä Mariaa ja Eveliinaa.
Kaikesta huolimatta musta tuntuu että mulla on myös koti Japanissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti